sexto semana; buenas noticias, respiro

Sain hyviä uutisia Suomesta! Viime viikolla mulla oli puhelinhaastattelu ja maanantaina sain meilin, että sain mun hakeman työpaikan! Oon niin onnellinen, että asiat alkaa pikkuhiljaa Suomessakin järjestymään. Nyt lähtee asunnon metsästys oikeen kunnolla käyntiin, kun kerran työpaikkakin on tiedossa.

Täälläkin päässä asiat alkaa järjestymään: soittelin mun opettajan kanssa ja sovittiin, että teen telion näyttöprosessin sittenkin Suomessa. Täällä on yksinkertaisesti ollut liian kiireistä, eikä työpaikkalla oo ollut mahdollisuutta aloittaa prosessia aikaisemmin. Henkilökunnalla töitä on jo muutenkin hirveästi ja oppilaiden lukujärjestyksiin on todella vaikea lisätä mitään ylimääräistä, sillä vanhempien täytyy saattaa oppilaat koululle ja takaisin kotiin. Aikataulullisesti se ei siis vain nyt ollut täällä mahdollista, mutta onneksi Suomessa tuo järjestäminen varmasti onnistuu helpommin. Nyt saan rauhassa keskittyä tähän harkkaan ja antaa parastani siinä, ilman stressiä näytöstä!

Työ on mennyt tällä viikolla oikein mukavasti. Ryhmät alkaa olla jo todella tuttuja ja ohjaaminen sujuu kivasti. Vaikka työpäivät on suht. pitkiä ja rankkoja, nautin niistä täysillä. On ihanaa tutustua oppilaisiin koko ajan paremmin, ja toivon että oon voinut harkan loppuun mennessä opettaa jokaiselle jotakin uutta.

Tiistaina kävin salin jälkeen Jasmin kanssa palauttavalla kävelylenkillä ja päädyttiin sitten pirtelölle ja burgerille .. Oli kyllä hauskaa ja oon onnellinen, että oon tutustunut täällä uusiin ihmisiin, josta jää varmasti pidempi aikaisempia ystäviä! Kotiuduttua soitin vielä hyvälle ystävälle Suomeen, vitsi että onkin jo kamala ikävä! Täällä päivät tuntuu jostakin syystä pidemmille ja ehtii päivän aikana enemmän!
Keskiviikkona lähdin vaarin kanssa reippailemaan rantapaseo pitkin Carvajaliin päin! Ekaa kertaa kävin kävellen Paseon päädyssä, matkaa kertyy meiltä sinne noin 3,5 km suuntaansa. Sieltä kierrettiin vielä Fuengirolan härkäkukkulalle, jossa en myöskään ollut aikaisemmin käynyt. Mukava parintunnin kävelyreissu teki hyvää! Täytyy ottaa tästä kaikki irti, en usko että Suomen loskakeleissä paljon kiinnostelee mitkään lenkit...

Torstaian näin Tuulia ja Ellaa ja mentiin ihanaan Heladeriaan, josta sain maailman parasta smoothiee!  Aidoista ja tuoreista hedelmistä ja marjoista tehtyä, nam! Oli niin hyvää, etten ees kuvaa ehtiny ottamaan :D Lisäksi otettiin Tuulin kanssa puoliks tommonen jäätävä vohveli, koska pakko oli tietty maistaa kun ikinä aikaisemmin en sellasta ollu syöny!

Lauantaina Saran kanssa lähdettiin shoppailemaan Plaza Mayorille! Suurin houkutus oli tottakai Niken Outlet, mutta onnistuin pitää itteni aisoissa ja ostikin vaan yhden hupparin :D Ehdin jo matkalla manata Saralle, että oon ihan vararikossa kun päästään sieltä ulos, onneks ei ihan niin 😅

Oli kyllä hyvä reissu! Ei mikään iha perus kauppakeskus, kaikkiin kauppoihin mentiin käytännössä sisään ulkoa, eli rakennuksilla oli tehty ulkoilma käytävät! Todella kotoisan ja hyvän fiiliksen paikka, missä menis helposti varmasti koko päivä.  Me viihdyttiin tällä kertaa vaan pari tuntia, mutta todennäköisesti täytyy tällä reissulla vielä toisen kerran siellä käydä!

Sunnuntaina päästiin viimein pelaamaan Padelia vapaa-ajalla! Laitettiin perjantaina viestiä ja varattiin kenttä. Jasmi, Sara ja minä harjottelijoina ja Dani, koulun ohjaaja, tuli sit kans vähän opettamaan meille et miten sitä oikeen pelataan :D 1,5 h meni ihan älyttömän nopeesti, ja varattiinkin heti ens torstaille uus aika! Harrastaminen Espanjassa on yleisestikin aika paljon halvempaa kuin Suomessa. Esim. Padel maila, 3e + 1h kenttä yht. 6e, eli tunnin padel maksaa neljälle 4,5e/hlö.

 

En oikeestaan oo koskaan ollut kovinkaan hyvä missään pallo- tai mailapeleissä. Ylipäätään jos lajissa tarvitaan muita välineitä kuin omaa kroppaa niin se on tuottanut mulle aina haasteita :D . Johtuen ihan siitä, että cheerleading on ollut mun elämässä lajina ehottomasti suurimmassa roolissa. Täällä oon kuitenkin päässyt testaamaan itsekin niin paljon itselleni uusia lajeja; käsipalloa, padelia ... Ja ohjaamaan itse lajeja, jotka ei oo ollu mulle mitää vahvuuksia. Näitä on esimerkiksi ollut koripallo tai lentopallo, joihin oon saanut todella paljon uusia vinkkejä ja ohjausta eri liikunanopettajilta, mikä on ollut mahtavaa. Erityisesti kutosten liikunnanopettaja on ollut mun suurin opettaja täällä niin lasten ryhmäyttämisen kuin lajien harjoitusten kannalta.

Oon niin ilonen et tulin nimenomaan tänne Aurinkorannikon Suomalaiseen kouluun harjoitteluun, koska lasten ohjaaminen on ollut mulle kaikkein tuntemattomin osa-alue (ikääntyvät, työikäiset, lapset). Oon oppinut niin paljon lasten ohjaamisesta, ylipäätään koululiikunnasta sekä erilaisten opettajien opetusmetodeista ja tyyleistä. Lisäksi olen päässyt osaltani vaikuttamaan siihen millainen fiilis ja millaiseen suuntaan koululiikunta jatkossa suuntaa. Omilta peruskoulun liikuntatunneilta mieleen jääneet, ehkä jopa inhottavat muistot, on saanut uutta perspektiiviä mun ajattelussa. 

Erityisen tärkeitä asioita, mitkä muinun mielestä pitäisi koululiikunnassa muistaa:

1. Lapsien ei tarvitse oppia kilpailemaan koulun liikuntatunneilla: Liikuntatunneilla kilpailua tärkeämpää on mielestäni se, että tunneista jää kaiken ikäisille oppilaille onnistumisen kokemuksia. Oppilaat oppisivat erilaisia taitoja ja pääsisivät liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti ja paljon. He voisivat mahdollisesti innostua tunneilla kokeilluista lajeista, ja saada niistä itselleen harrastuksen/harrastuksia. Erityisen tärkeää se on tänä päivänä, kun teknologialla on suuri rooli lasten sekä nuorten arjessa, eikä liikkuminen vapaa-ajalla olekaan enää automaatio. Oppilaat kyllä löytävät kilpailumaailmaa, jos sitä kaipaavat. 

2. Lapsia ei saisi asettaa paremmuusjärjestykseen:  Ei opettajan tai muiden oppilaiden toimesta. Opettajan tulisi pyrkiä huomioimaan kaikki oppilaat yhtälailla, eikä aina nostaa niitä liikunnassa parhaiten pärjääviä. Opettajan täytyy olla tunneilla herkällä korvalla, ja pyrkiä parhaansa mukaan kitkemään luokan oppilaista kilpailu tai paremmuus asetelma. Liikunta on monille oppilaille herkkä aihe, josta voi jäädä myös pysyviä jälkiä ajattelumaailmaan (kuten allekirjoittaneella), mikä voi pahimmassa tapauksessa ruokkia liikkumattomuutta entisestään. 

10.11.

- V <3